Taas se aika vuodesta kun joutuu sietämään rumia verkkovirityksiä satoa saadakseen. Vähän aiemminkin olisi pitänyt laittaa mutta jotenkin ei asiassa edistytty. Jokunen kirsikka ja ensimmäiset mansikat ehtivät siis parempiin suihin. Juhannus meni mutta eikös tuo nyt melkein vielä ole joten ehkä hiukan myöhässä myös oksien taivuttelu parempaan kulmaan edistyi.
Kaunis sininen rastasverkkohan se tällekin vuodelle riitti mitä mies toi viime kesänä. Kirsikkapuu ja mansikkalaatikot on nyt verkkoon verhottu. Lähempää ei kehtaa kuvia ottakaan.
Kiviä en jaksanut etsiä eikä joutavia sukkahousujakaan ollut joten kokeiltiin nyt tällaista viritelmää. Pojan vesi-ilmapallot pyykkipojilla roikkumaan. Täyttöasteen sai itse säätää sopivaksi. Kestosta en kyllä tiedä, toivottavasti sen muutaman viikon nyt kestävät mitä tarvitaan.
Alimmat oksat olivat jo perhepäärynässä aiemmin viriteltynä pehmeällä sidontalangalla ja nyt ylemmissä oksissa roikkuu pieniä palloja.
Täyttö kävi kätevästi paineeseen perustuvalla täyttöpullolla. Värejä oli tarjolla kirkkaampia mutta arvelin tyytyä kuitenkin hillitympiin keltaisen ja vihreän sävyihin. Myös keväinen kääpiökasvuinen omenapuuhankinta Vuokko sai osansa.
Mahtaako kauniita rastasverkkoja ollakaan. Pääasia, että sato ei mene lintujen suihin.
VastaaPoistaKivi-sukkahousu -viritelmä toimii hyvin. Siinä on se hyvä puoli, että kiviä voi lisätä tai vähentää tarpeen mukaan. Raportoi, kestivätkö vesi-ilmapallot.
Mukavaa heinäkuuta sinulle!