Armelias talvi

 Nyt alkavat kaikki viimeisetkin jännitystä aiheuttaneet hitaammatkin herääjät näyttää elonmerkkejä eikä talvituhoja näyttäisi juurikaan tulleen. Omoshiro - ja Tae -kärhöt viimeisinä vielä piilottelevat mutta voivat hyvinkin vielä nousta. Atsalea Double Pink tuntui joutuvan viime syksynä talven yllättämäksi eikä hengissä olevia silmuja montaa valmiina oksien kärjissä näkynyt. Niin sekin on silti alkanut tehdä uutta silmua varsiinsa. Lopputulemana saattaa olla jopa tuuheampi yksilö kuin alunperin. Komeakotakuusama Monet näytti pitkään täysin kuolleelta risukasalta mutta niin vain siitäkin alkoi vihertäviä silmuja mennen viikon aikana viimein työntyä. Samoin japaninhiirenporras Metallicumin lehtirullat viimein työntyivät näkösälle. Eli kaikki loppusyksyn alehankinnat sekä muutkin viime kesän hankinnat voin virallisesti todeta hengissä selvinneeksi ja ostosten olleen aidosti kannattavia.

Double Ellen Picotee (hah, keksinpä tälle nimen kasvilistojeni kätköstä) jouluruusujen sävy muuttuu kukinnan edetessä, ei ollenkaan huono nykyinenkään väritys.

Saman yksiön toinen kukka on herkkis pinkeillä reunoilla.

Vähemmän kuviin päässyt hieman tummemman punainen Double Ellen Red jota en mielestäni ole hankkinut edes? Muut vaihtoehdot Double Ellen Pink, Double Ellen Picotee Double Ellen Picotee Shades tai Double Ellen White spotted sopivat hieman huonosti tämän ulkomuotoon.

Kirjavalehtinen köynnöshortensia Take a Chance tuntuu pitävän nykyisestä yksiöstään kivistä rakennettuna. Tämä saisi kasvaa mieluusti mittaa, osa ylös vieressä olevaa mäntyä ja osan toivoisin asettuvan ison kalliopenkin kivireunusta myötäilemään. 

Köynnöshortensioista puheen ollen, tämä pihan vanhin köynnöshortensia päätti viimein olevansa valmis muutamaan kukkaan. Ensimmäinen kuva tästä löytyy vuodelta 2013 joka lienee myös istutusvuosi eli päätti 10v -ikäänsä juhlistaa ihan kukkimalla. Toivottavasti tämä tulee jatkossakin pitämään tämän puutarhan  kukinnan aloittamisen hitausennätyksen itsellään.

Ja tulihan näille valkovuokoille sittenkin sinisyyttä keskustaan eli ensimmäinen kukkija ei ollutkaan Vestal vaan Blue Eyes kuten hieman epäilinkin.

No eilen oli tämä Vestalkin oikeasti kukassa joten ei nyt ainakaan veikkaustulos parantunut tämän osalta Koska kukkii -haasteessa. Veikkaus 14.5. ja toteuma 18.5.

Keltainen kultaesikko kerrottujen siementaimien joukossa aukaisi kukkansa. Muissa taimissa laskeskelin kahdeksassa näkyvän nuppuja joiden avautumista odotan kuin lapsi joulupukkia. Harkinnassa on ottaa tästä muutama jakopala ja laittaa pystyyn ensimmäinen blogin arvonta jos tälle kiinnostuneita paremmin kukkien väriä arvostavia ottajia löytyisi.

Etupihan penkki on miltei täydessä tulppaanikoristelussa. Välillä kuvaa kadun puolelta kulmasta josta ohikulkijat tämän näkevät. Annetaan välillä muille kukille kuin tulppaaneille tilaa joten seuraavaan postaukseen vasta enemmän tulppaanitykitystä.

Kevään siemenkasvatuksista en ole kovin paljoa päivittänytkään. Sisäkasvatukset pääsivät ilmojen lämmettyä viimein ulos asumaan paitsi viime yön viettivät tilapäisesti hallanpelossa sisätiloissa.

Palloesikoista itivät vain valkoiset, vielä hentoisia ovat.

Tavalliset valkoiset esikot ovat vielä pienempiä. Kahtena vuonna kultaesikoista kokemusta saaneena en huolestu, yhtä hitaita kasvamaan näyttävät olevan myös lajitoverit.

Vuorijumaltenkukat hankikylvöistä ovat itäneet ihan hyvällä prosentilla oikealla mutta samasta laatikosta kylmänkukista ei ole vasemmalla elonmerkkejä, yksi männyn taimi taitaa vain mullasta nousta. Muutama tarhakellukka Mai Tai näyttäisi naapurilaatikosta onneksi nousevan, siitä ei nyt kuvaa erikseen kun näyttää pelkältä mustalta mullalta.

Muutama kylmempi päivä nyt kestetty ja huomenna onneksi lämpenee. Muutaman turkestaninmaksaruohon otin juurtumaan tarkoituksena saada niistä reunakasveja joko porraspenkkiin tai etupihan seinustalle syysmaksaruohojen eteen. Japaninmaksaruohoille voisi tehdä vielä saman puuhan. Harmillisesti ruukussa etumatkaa saanut makeakirsikka Paula näyttää ehtivän kukintansa loppuun ennen kuin Iputj aloittaa joten tänä vuonna eivät pölytyshyötyä toisilleen oikein tarjonneet. Ehkäpä otan vielä pumpulipuikolla talteen Paulan siitepölyä ja avitan sillä Iputjin kukkien hedelmöittymistä ja satoa. Ensi vuonna Paulakin saa heräillä kevääseen tällä pihalla talvehtineena joten uskon ja toivon tulevina vuosina näiden kukinnan osuvan paremmin yksiin. Mutta nyt unille ja huomenna taas ihmettelemään puutarhan tapahtumia.