Kadonneista oppia -haaste

Hiidenkiven Minna ystävällisesti haastoi minut jo tovi sitten pohtimaan kadonneiden kasvien kohtaloa. Kaikkea muuta kukkakuvaa ja projektia on nyt riittänyt niin etten ole meinannut saada haasteeseen tartuttua mutta nyt sen viimein teen. Onhan noita kadonneita tässäkin puutarhassa riittänyt. Vanhempina esimerkkeinä useampi kärhö, Piilu ja Multiblue olivat ensimmäiset. Eivätkö viihtyneet liian varjoisaksi kokemassaan paikassa vai mikä oli mutta kahden talven jälkeen katosivat. Muutama herkempi kärhö on myös jäänyt nousematta.

Tämä herkempi jalokärhö Maria Sklodowskaj-Curie oli varmaan tuomittu epäonnistumaan. Yritin kuitenkin naapurin rajapenkkiin istuttaa ja kauniit olivat ne muutamat kukat mitä teki. Seuraavana kesänä nousi vielä mutta sittemmin ei ole näkynyt. Taitaa olla vaan yksinkertaisesti liian arka tälle vyöhykkeelle. En tiedä eikö istutussyvyyskään riittänyt.

Jalokärhöt Innocent Blush ja Diamond Ball saivat myös yrityksen. Tässä etupihan syreenipuu juuri tyvestään erottuu. Istutettu samana kesänä kuin kukkapenkin laajennus tehtiin. En usko ainakaan istutussyvyydestä olleen kiinni elleivät jo liiankin syvälle kokeneet joutuneensa kun päätyivät lopulta vielä korotetun multatilan alle. Turhan herkkiä kai tänne pihaan.

Ihan hyvissä voimin pääsivät penkin suojiin kun syksyllä 2018 penkin laajennus valmistui. Ei vaan kelvannut.

Kurjenpolvia on ollut myös monia. Harmaakurjenpolvi Ballerina kukki näin hienosti vielä viime vuonna. Vaan eipä noussut enää tänä keväänä. Tämä oli jo toinen yritys saada pihassa kasvamaan mutta ei näytä viihtyvän. Tuskin talvimärkyyskään syynä kuolemaan. Enpä keksi missä mättää. Sisaren savisemmassa pihassa ei myöskään ole pärjännyt joten ei kai kuivuuteenkaan kuole.

Ballerinan kanssa verikurjenpolvi Elke. Tämän kanssa myös toinen yritys. Tällä erää sujunut paremmin koska eloa on näkynyt. Kovana talvena kuolivat myös nyppykurjenpolvi, espanjankurjenpolvi ja Purple Pillow. Valkoinen verikurjenpolvikaan ei ole pärjännyt.

Nimetön punahattu näyttää myös kuolleen talvella. Näiden talvenkestoa nyt ei luvatakaan erityisen hyväksi joten yllättynyt ei voi olla. Toinen kuitenkin selvisi. Ostan näitä silti kun kukkivat niin hienosti syksyllä ja jos talven selviävät niin aina tyytyväisempi. Varaudun tyynesti myös hankkimaan uusia jos niin ei käy.

Onhan noita liuta muitakin kadonneita mutta sen verran aikaa ettei kuvia löydy. Kaksi alppiruusua olen tappanut selvästi liian kuivaan paikkaan. Levisia ei pärjännyt kivikossa, liian herkkäkö tänne kun ei nyt märkyys ainakaan syynä. Keijunkukkia nyt aina joku kuolee talvella, kuuluu melkein asiaan. Joskus vaan pitää mennä vähän riskillä saadakseen pihalle jotain erikoisempaa kasvamaan. 

Tässä vielä kertauksena mistä on kyse. Puutarhaelon Riitan haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin Riitta tietää kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

En nyt haasta erikseen ketään kun en keksi ketä haastaisin. Kaikki aiheeseen innokkaat saavat mieluusti tarttua aiheeseen.