Näpertelyä

 Välillä on kiva keskittyä pieniin yksityiskohtiin. Pienempi kalliopenkki terassin penkin jatkeena kaipasi reunaansa lisää patjarikkoja. Menestykekkäästi olen niitä aiemminkin siirrellyt ihan vain tupas kerrallaan maahan painaen ja vettä perään. 

Myös lavakaulukset kaipasivat huomiota. Keräsin mansikoiden kankaan päälle kertyneet neulaset ja kuolleet lehdet pois. Kylvöille varatuista kahdesta lavasta kitkin rikat pois ja lisäsin pussista tuoretta multaa entisen painuttua. Lavoihin kylvin jälleen herneitä, porkkanaa ja salaattia. Tosin käytin viime vuoden siemeniä kun en siihen hätään kevään aikana ostamiani siemenpusseja löytänyt. Toivottavasti en joudu uusintakylvöihin tästä ratkaisusta johtuen. Kesäkurpitsaakin kylvin kun tuntuu meidän pojalle maistuvan. Yksi taimi vie sen verran ison tilan että päätin kylvää siemenet Iputjin vierustaan rinnepenkkiin lavakauluksen sijasta. Johan siinä yksi raparperi kasvaa niin miksi ei pari kesäkurpitsaakin menisi. Ehdinpähän yhden alueen kanssa miettiä mitä sen kohdan kanssa pidemmän päälle teen.

Parissa päivässä on taas ehtinyt kukkaan vaikka mitä uutta. Tulppaanit ja narsissit saavat tällä(kin) kertaa pääosan.

Tämä taitaa olla narsisseista tämän hetken suosikkini, hempeät persikkaiset röyhelöt. Nimi harmillisesti hukassa.

Ja muutama Darwin-hybridi, Van Ejk olisiko hän.

Hieman haaleampi, tämä on jotenkin ihana herkkä sävy.

Ja tässä enemmän vaaleanpunaista.

Quebec (löysinpäs nimen)tarjoaa räväkämpää  pinkkiä, alkuun kellervät reunat alkavat olla jo valkoiset.

Narsissi Ice King on nyt jo aivan valkoinen, tässä vaiheessa oman silmään kauneimmillaan.

Hyasintti on auennut etupihalla kokonaan. Ulkoilmassa tuoksukin on sopivan hienovarainen.

Pihaesikko piti viime vuonna välivuoden kukinnasta. Ei tunnu täysin viihtyvän paikassaan kuivassa etupihan penkin laidassa.

Valkotäpläimikkä Dora Bielefieldin kukissa on montaa sävyä sinisestä vaaleanpunaiseen.

Valkovuokot ovat todella sievät kerrottukukkaiset, väittäisin että tämä ei ole kuitenkaan Vestal jonka kerrannaiset lehdet ovat keskustassa pienemmät. Näillä yksilöillä on taustassa häivähdys vaaleanpunaista, mutta ei sinistä keskustaa joten ei oikein sovi Blue eyesiksi. Nimi tiedossa tai ei niin kelpuutan ehdottomasti jatkossakin kasvamaan ja leviämään.

Kohta pääsen taas näkemään siemenestä asti hoivaamieni kerrottujen kultaesikkojen (primula auricula) kukintaa, muutama uusi kukkija tälle vuodelle nuppujen perusteella luvassa. Onpa jännää parin vuoden odotuksen jälkeen nähdä taas muutama uusi kukka siemensekoituksesta. Muutama eri violetin sävyissä näyttäisi olevan tulossa. Kerrannaisuus on toinen jännityksen aihe värin ohella, kaikki kun siemenkasvatuksista eivät kerrannaisina kuki.

Tämä keltainen tuli todettua jo viime vuonna, tietenkin se kaikista innokkain kukkija :). 

Alppiruusu Mikkelin pieni istutusalue piristyi kummasti saatuaan reunoille lisää vihreyttä.

Kyllähän tämä reuna jotain kaipasi. Kiven päällä ei tällä kertaa rikkaruohoja vaan kivikkopenkistä nyhtämiäni patjarikkoja valmiina maahan laitettavaksi.

Kastelua nyt vaan vaatii ellei taivaalta vettä tule. Tuosta kun lisääntyvät toivottavasti yhtenäiseksi vihreäksi matoksi niin pehmentää kivasti noita kivireunoja. Kukat ovat nyt sen värisiä kuin ovat valkoisen ja pinkin/ tummemman punaisen välillä, aivan sattumanvaraisesti noita maahan laitoin. Pääasia että sävyt eivät keskenään kuitenkaan riitele.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Tämä onkin lyhyt työviikko kun on ylimääräinen arkipyhä ja sen perään pidettävä ylityövapaa. Nyt vielä pari päivää töitä niin pääsee rauhassa taas keskittymään puutarhaharrastukseen.