Iltajumpat

Suuntasin eilisiltana vielä puutarhahommiin tavoitteena pensaiden siirto. Tulikin tehtyä kunnon puutarhatreeni.

Tuhoamiskohteena ränsistyneeksi muuttunut pallotuija. Muutama oksa tuli jo saksittua ennen tilannekuvan ottoa. Ensin oksasaksilla kaikki tyvestä poikki.

Ja sitten lapiohommiin. Oli nimittäin järkyttävän tiukassa. Hakkasin juurusta ja roikuin lapion varressa koko painollani yrittäen vivuttaa paakkua irti. Ei kyllä vartissa ollut tuo paakku ylhäällä.

Mutta sieltä se nousi. Oksakasa jäi silppurilla hävittämistä odottamaan kaivon viereen.

Melkoinen juurakko.

Sitten kuoppaan mullat. Kunnes muistin että enhän minä sitä hortensiaa tähän aikonut vaan sen norjanangervon paikalle.

Ja taas kaivamaan. Onneksi juurivesat ehdin poistaa jo aiemmin kesällä joten itse juurakon irrotus ei ollut niin paha homma.

Hetkeksi kyllä meinasi epätoivo iskeä kun juurakko painoi miljoonasti eikä voimat tuntuneet riittävän millään sen siirtoon. Lopulta laitoin kottikärryt kyljelleen viereen ja kylmästi vaan punnersin juurakon kyytiin Ja kärryt ylös. Nurinpäin koko juurakko kuten näkyy :) Eihän näissä hommissa nyt aamua ja miehen heräämistä apuun jäädä odottamaan ;) Kun inspiraatio on päällä niin pitää toimia. Saatoin hihkaista yksin ääneen kun tuohon sain.

Ja siinä on tyhjä multatila hortensiaa odottamassa. Kaivon edustalla norjanangervo sai kodin entisen tuijan kuopasta (josta ne kerran jo laitetut mullat tietenkin jouduin siirtämään). Eikä tuntunut pahastuvan hetkellisestä nurinpäin olostaankaan. Vähemmän kasveja tunteva ei saattaisi eroa edes huomata paitsi ehkä syksyn tullen kun angervo kellastuu ja pudottaa lehtensä. Huomaisikohan mies edes jos tuijan jäänteet eivät paljastaisi?

Jokohan tänään saisin tuohon hortensian kasvamaan?