torstai 16. heinäkuuta 2020

Kalliota esiin

Näköjään lomalla pitää tehdä kerralla kaikki pari vuotta odottaneet puutarhaprojektit jotka ovat olleet jäissä ajanpuutteen vuoksi. Edellisestä istutusprojektista lapioidut hiekat siilasin jo kivettömäksi ja tänään raahasin ämpäreissä hiekkapohjan täytteeksi rantaan. Jatkoin vielä rannan tulevan nuotioalueen hiekan parissa samalla tavalla. En vielä muistanutkaan käydä katsomassa miltä pohja näyttää nyt veden kirkastuttua.

Pari kivikkokasvia siirsin taas uuteen kohtaan kasvamaan. Tämän nimeä en tiedä, taisin ostaa Tokmannilta viime vuonna kivikkokasvimix-nimellä. Saa kertoa jos on tietoa. Kiva sinertävä sävy on.

Samalla päätin katsoa mikä vaivaa pikkupenkin reunimmaisia kasveja kun muita kituliaammin kasvavat. No koivun pari (vielä pienehköä) juurtahan sinne oli luikerrellut juurimaton reuan yli. No eipä ole enää. Keijunkukka Berry Smoothie ja jokin päivänliljoista saivat vielä juurelleen kompostia jospa innostuisivat nyt viimein kasvuun.
  
Sitten tämä luonnon kasvattaman katajan alapuoli. Yhden kukkapenkin kaivuuprojektista tulleen hiekan dumppauskohde siis aikanaan. Lahjoituksena saadut vuorenkilvet silti viihtyvät. Viime vuonna siirsin tuohon kaksi kuunliljaa ja Endless Summer -hortensia Twist’n Shout pitää tuossa majaansa. Täytekasvina ahomansikkaa joka ei meinaa viihtyä. Läheistä koivua veikkailin syypääksi.

Kallio pilkotti jo sammaleen alta joten alkuun päätin vain kuoria tuon kallion puhtaaksi jolloin koivukaan ei juuriaan sitä reittiä alueelle saa. No kuinkas kävikään ja projektissa vierähtikin sitten pari tuntia. Pitihän ne alapuoleltakin tulevat juuret saada pois kun työn edetessä aina vaan uutta juurta löytyi.

Mieskin hetken osallistui ja ehdotti että varastolta rantaan johtavan oikopolun pinnassa kulkevat juuret samalla poistetaan. Kävihän se niin eipä jatkossakaan juuria eksy istutusten puolelle ravinteista ja vedestä kilpailemaan.

Pinnassa kulkevia juuria irrotellessa uudistui kalliopenkin vasen laita samalla kun juuret vetivät mukanaan melkein puolet alueesta.

Nyt luulisi maksaruohoillekin (ja sammalleimulle) kelpaavan olot. Kituliaita kyllä olivatkin.

Jotenkin epäilen että saattaa tuo loppukin kalliopenkki nousta ylös lähiajalla samoissa merkeissä. Nyt kyllä tuntee lapiohommia tehneensä ja lepo on tarpeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti