Kurjenpolvien karsintaa ja esikkokuulumisia

Etupihalla idänkurjenpolvet olivat turhankin tuuheassa kunnossa valloittaen keijunkukatkin osin näkyviltä. Päädyin vähän suunnittelematta riipimään ylimääräistä kasvustoa melkoisen läjän pois nyt kun kukinta alkaa olla ohi. Edes puutarhahanskoja en ehtinyt hakea joten muutama esiin tullut nokkonen jäi kitkemättä sateen yllättäessä.

Kohtuulliset läjän kurjenpolvia lähti. 

Ja vielä yksi kasa.

Keijunkukat pääsivät takaisin esiin.

Valkoinen syysleimu jonka piti olla Tiara, ilmiselvästi kuitenkin joku muu.

Syysleimu Younique Bicolor on aukaissut lisää kukkia. 

Värililjat Lollypop ja Spring Pink valkoisten syysleimujen kanssa.

Kylvin 28.3. kerrotut esikot ja ne ovat olleet ulkona melko lailla oman onnensa nojassa hunajamarjapenkin varjoisessa nurkassa. Kasvua ei juurikaan ole näkynyt. Kenties uusi ravinteikkaampi multa antaisi kasvuun vähän vauhtia ja varsinainen koulintakin on kieltämättä jäänyt tekemättä. Tänään laitoin puutarhamultaa vähän isompiin taimiruukkuihin ja siirsin taimet omiin tiloihinsa.

Esikot kylvöruukuissaan.

Pieni taimi mutta kohtuulliset juuret kokoonsa nähden

 Siellä ovat omissa oloissaan. En malttanut karsia vielä yhtäkään. Jos kukkivaksi asti kasvavat on kukkien väri luonnollisesti värisekoituksessa täysi yllätys. Mitä jos heitän juuri sen ihanimman värisen pois?

Keijunkukkien siementaimet ovat alkaneet viimein kasvaa. Olisiko uudesta kasvupaikasta ollut apua kun saavat vähän auringonpaistettakin nyt. 

Eipä päivänlilja vielä tänäänkään auennut. Nätti on näin nupullaankin.

Huomenna jälleen sadetta luvassa. Ehkäpä sisällä ikuisuusprojekti työhuoneen remontointi nytkähtäisi viimein liikkeelle.