maanantai 6. heinäkuuta 2020

Tottelemattomat kasvit

Kesän edetessä on jälleen paljastunut häiritseviä yksityiskohtia kukkapenkissä. Teoriassa niin muka hienosti suunnitellut kerroksittain kohoavat kasvit osoittautuvat omatahtoisiksi ja päättävät kasvaa korkeammaksi tai sitten matalammaksi kuin kuvauksessa sanottu. Vaalit ensin toista kesää kasvia paikallaan ja kun kolmas vasta kasvun oikeasti paljastava kesä etenee niin huomaat että eihän tuo nyt vaan toimi yhtään. Yksi kasvi töröttää muita korkeampana rivistä ja toinen tai useampikin taas retkottaa muiden päällä. Joku ujompi yrittää vielä kokonaan piiloutua.

Tässähän piti olla matalammaksi jäävä aikainen syysleimu ja viime kesänä toista vuottaan kasvoikin oikein kivasti. Nyt vaan innostunut kasvamaan yhtä korkeaksi kuin myöhäisemmät toverinsa keskemmällä penkkiä.

Sama harmonia vielä toisesta kulmasta.

Sitten nämä valloittajat kerrotut kurjenpolvet. Kukkii runsaasti ja lehtipehkot kyllä hienosti oikealla korkeudella mutta kukat retkottavatkin sitten koko laidan leveydeltä. Alla piilossa kauniit keijunkukat hiukan yrittävät tulla esiin.

Tämäkin laita valtoimenaan kurjenpolven peitossa. Takana täydellisen maanmyötäiseksi heittäytyneet idänunikot. 

Siinäpä se idänunikkopehko. Oikein kivan näköinen on juu.

Ja sitten tuo vaaleanpunainen ensimmäiseksi äitienpäiväksi saatu ruusu joka on jatkanut eloaan kukkapenkissä jo kolmatta vuottaan.

On se siellä. Miten niin ei muka näy?

Että taitaa olla jälleen kerran kasvien siirtelyä tiedossa. Mutta jos vasta sitten syksymmällä kukinnan jälkeen kuitenkin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti