Norjanangervo on niitä harvoja alkuperäiskasveja jota pihalle on saanut jäädä. Ei nyt mikään ehdoton suosikki. Kukkiessaan nätti mutta kovin lyhyt on ilo. Toistaiseksi en parempaakaan ole keksinyt tilalle joten tuohon on jäänyt. Välillä puska vaatii alasleikkausta joka tehtiinkin nyt keväällä oksien harottaessa pahan kerran kulkureitillä lumen painosta taituttuaan. Tämän kesän kukinta siis menetettiin.
Juurivesoja kasvoi ympäriinsä joten oli lapiohommien paikka. Muuten kyllä hienoa että noin virkeänä versoo alasleikkauksen jäljiltä. Pensaan ollessa matala oli nyt paras hetki saada työ tehtyä.
Kaivoin koko pensaan ympäryksen ja rajasin juurialueen selvästi kapeammaksi. Käänsin lopulta koko mulloksella olevan alueen. Ei haittaa jos ei ihan yhtä isona pehkona kasvaisikaan juuriston typistyttyä.
Puutarhakompostikehikko sai hetkessä täytettä.
Ihan siisti tuli. Ahomansikoita siirsin angervon kulkureitinpuoleiselle sivustallekin. Saisivat levitä peittämään koko multapinnan. Nyt saattaisivat viihtyäkin kun ei tarvitse heti tiiviin juuriston kanssa taistella elintilasta. Taustalla piha-apulainen :)
Ruohikonpuoleinen sivusta alkaa olla jo ihan mukavasti ahomansikoiden peittämä. Kukkiakin tekevät ja kasvavat huomattavasti isompikokoisina kuin alunperin tuohon istuttaessa. Jokohan tänä vuonna tulisi marjojakin. Päädyssä kuunlijat kasvavat aika mukavina pehkoina. Siirsin ne toissa vuonna?
Yksi silmää häirinnyt työ taas tehtynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti