Keijunkukkien siirtelyä

Etupihan penkinReunan aukkopaikat alkoivat sen verran pahasti häiritä silmää että päädyin siirto-operaatioon. Neljä viime kesän vihreää siemenkasvatusta saivat siirron terassin penkistä etupihan penkin täytteeksi. Väliaikaiseksi ratkaisua luulen.

Edelleen näyttää puolityhjältä. Tyhjältä näyttävissä kohdissa on kylläkin kasvaja. Ne hollannin taimet siinä yrittävät joko päästä takaisin lehteen tai heittää henkensä. Yhden Silver Scrolls?:n isommaksi kasvaneen pehkon jaoin ja siirsin tuohon keskikohdille. Penkin toisesta päädystä ihana hopean ja vaaleanpunaisen sävyissä kasvava Silver Gumdrop sai myös siirron tuohon enemmän katseita keräävään paikkaan.

Jaettu Silver Scrolls jäi edelleen ihan hyvän kokoiseksi pehkoksi. Ja jakamisesta yli jääneet lehtitupsujen alut laitoin purkkeihin pistokkaaksi juurtumaan. Sanokoon kuka mitä sanoo niin en kyllä oman pihan käyttökelpoisia kasveja heitä menemään oli mikä hyvänsä patenttisuoja. Myyntiä en niillekään suunnitellut vaan ihan oman penkin täytteeksi tulisivat.

Tässä kasvitilauksen virkein keijunkukka. Uskon tämän kyllä selviävän, terveen näköinen tyvi kuitenkin lähteä uutta lehteä kasvattamaan.

Tästä en valitettavasti olisi niinkään toiveikas. Saattaahan tuo jostain mullan alta lähteä vielä jos ei täysin läpimädäksi mennyt joten ei auta kuin odotella pari viikkoa. Näkyvä osa on kyllä täysin kuolleen mustan näköinen. Laitoin taimet myyneelle Esveldille sähköpostia ja lupaavat hyvittää ne taimet jotka eivät parin viikon jälkeen näytä eloon lähtevän. Eihän tämä nyt myyjän vika ollut vaan kuljetuspalvelun hitautta. Itse taimet oli oikein huolellisesti pakattu.

Idänkurjenpolvi (Geranium himalayense) Gravetye näyttää toipuvan.

Peittokurjenpolvi (Geraniun cantabrigiense) Crystal Rose on myös jo virkistynyt.

Endless summer hortensia Twist’n Shout lähti viimekin vuonna hitaasti. Pelkäsin nyt jo kokonaan kuolleen mutta juurelta löysin viimein kaksi vihreää alkua. Pelkäänpä että vanhoista oksista ei enää eloa tule. Tuskin tänäkään vuonna lähellekään metrin korkeutta siis saavutetaan.

Pikkuinen köynnöshortensia Mirrandan juurtuneesta haarasta viime kesänä siirretty alku on myös virkeänä hengissä mäntynsä juurella. 

Kiinanlaikkuköynnös on hyvässä kasvun alussa. Parissa lehden kärjessä pientä valkoista näkyvissä, olisiko tämä siis se poikayksilö. Unohtui kirjata (tämänkin kohdalla) kumpi näistä oli kumpi.

Isompi kaverinsa vielä korkeammalle kurottelee, Annikkiko?

Ensimmäinen riippapihlajani tekee viimein sitä mitä olen kolmatta vuotta toivonut. Korkeampaa kasvua tavoittelevien leikkausten jäljiltä jäänyt ainokainen latva on alkanut kasvattaa haaroja oikeaan korkeuteen. Noista kun pääsisi jatkossa leikkauksilla muotoilemaan latvusta.

Ja lähikuvaa kukkivasta patjarikosta. Viime vuonna kukki selvästi runsaammin, nyt vähän harvempilukuiset kukat. Olisiko talvi verottanut.

Kirsikka Latvian matala kukkii. Tälläkin pikkupuulla kaikenlaisia tukivirityksiä kun viime kesän marjojen suojaverkotuksesta oksat latvaa myöten painuivat maata kohti.

Tänään luvassa +20 ja aurinkoa. Ihan kelpo keli ulkoilla tänäänkin. :)